Viime postauksessa lupailin, että kertoisin lisää järjestelyistä, joita vaihtoon lähteminen on vaatinut, mutta siirrän ne sittenkin vasta seuraavaan postaukseen. Syynä tähän on lähinnä se, että haluan kertoa nyt mun fiiliksiä. Tosi moni on multa kysellyt, että jännittääkö. Ja vastaus on aina ollut lähes sama; "No ei vielä silleen, kun kuitenkin kuukausi aikaa ja on paljon muuta mihin on pitänyt keskittyä, niin ei oo kerenny ajatella silleen". Tällä kertaa kerron siis vähän tarkemmin lähtemisen fiiliksistä ja ajatuksista ylipäätän tässä vaiheessa.
Expectations
Mulla on oikeastaan sellainen innokkuuden, jännittyneisyyden, hermostuneisuuden ja kärsimättömyyden yhdistelmä sisälläni. Mulla on paljon odotuksia tulevasta vuodesta, vaikka en niitä kunnolla osaakaan määritellä. Mulla on kuitenkin sellainen tunne, että tämä vuosi opettaa mulle paljon itsestäni ja varmasti muuttaa tai vähintäänkin kasvattaa mua. Jos nyt oikein yritän miettiä joitain asioita, joita odotan tältä vuodelta niin niitä olisi uusiin ihmisiin tutustuminen, erilaisten haasteiden voittaminen (itseni ylittäminen), uuteen kulttuurin tutustuminen, oman maailmankatsomuksen avartaminen ja itseeni tutustuminen. Kaikki nuo asiat on melko laajoja, ja pitää sisällään paljon pienempiä asioita, mutta mielestäni nuo asiat on myös sellaisia, jotka varmasti tulevat toteutumaan, ainakin jollain tapaa.
I will miss you
Nyt kun lähdön hetki alkaa lähestyä, niin mulle on välillä tullut sellasia epäuskoisia hetkellisiä ajatuksia, että mä oikeasti lähden täältä! Silleen WHAAAT. Nuo ohikiitävän hetken kestävät ajatukset sisältävät jännittyneisyyttä ja innokkuutta, mutta myös haikeutta. Olen sukurakas ihminen ja todella läheinen perheeni kanssa, joten ikävä tulee varmasti olemaan yksi suurimmista haasteista mun matkalla. Toisaalta olen valmistautunut siihen mielestäni niin hyvin kuin osaan tässä vaiheessa ja nykyteknologian ansiosta, on todella helppo olla yhteyksissä Suomeen. Lisäksi tiedän, että ikävä on väistämätön tunne tässä tilanteessa ja se on ihan FINE.
Culture shock
Kulttuurishokkiin en ole suoranaisesti valmistautunut, mutta kuitenkin tiedostan ja tunnustan sen. Olen lukenut, että vaikka siihen kuinka valmistautuisi, niin silti se yllättää. Kulttuurishokki tarkoittaa käytännössä sitä, että ensin kaikki tuntuu niin hienolta ja siistiltä, sitten käydäänkin pohjalla ja kaikki on syvältä ja toisen maan kulttuuri ja ihmiset tosi raivostuttavia ja asiat olis niin paljon helpompia kotona. Sitten alkaa vasta tottua elämään toisessa maassa ja asiat alkavat sujua ja elämä alkaa sujua mukavasti. Melko kärjistetty tiivistelmä, mutta eiköhän tuo kata pääpiirteet... Kauhulla odottelen tuota aallonpohja-vaihetta...
Farewell party
Läksiäisten pitämisen aloitin jo keväällä, kun sain tietää lähdöstäni. Läksiäisiä on ollut virallisesti yhdet, mutta epävirallisesti mun ystävän Juujun kanssa ollaan pidetty jo ainakin 5 läksiäiset ja kahdet on vielä tulossa... :D Nämä yhdet "viralliset" läksiäiset pidettiin pari viikonloppua sitten Alajärvellä mökkeilyn merkeissä. Pidettiin mun ystävän Maijun kanssa yhteiset läksärit, sillä hän lähti pari päivää sitten Yhdysvaltoihin au-pairiksi. Juhlat oli tosi onnistuneet ja superihanat! Nyt kun on nähnyt paljon kavereita ja pitänyt hauskaa niin välillä tulee sellainen fiilis, että "eikä, en halua lähteä, kun täällä on niin kivaa!" Mutta sitten taas muistan, kuinka huikeaa vaihtoon lähteminen on ja kuinka kiva vuosi mulla on edessä! Vuosi on pitkä aika, mutta toisaalta myös todella lyhyt. Fuksivuosi Jyväskylässä meni ainakin aivan supernopeaa, joten luulen, että myös tämä vuosi vilahtaa nopeasti mun silmien ohi.. Mutta ennen sitä; aion nauttia täysillä mun vaihtarivuodesta! :)
Kerron ensin lyhyesti, että kuka olen, miksi aloitin blogin ja mitä blogini tulee pitämään sisällä. Eli siis olen kohta 21-vuotias luokanopettajaopiskelija Jyväskylästä, joka on lähdössä Chesteriin, Iso-Britanniaan Erasmus+-vaihtoon yhdeksi lukuvuodeksi. Blogia kirjoittelen itseäni, kavereita ja perhettä sekä muita kiinnostuneita varten! Kerron lähinnä kokemuksistani Iso-Britanniassa, mutta saattaa olla, että välillä tulee myös jotain muuta! Blogia kirjoittelen lähinnä suomen kielellä, jotta perheeni ja ystävänikin voivat tätä lukea vaivatta. Blogin nimi tulee siitä, kun selaillessani erilaisia aforismeja yms. vaihtarivuodesta, oli useassa mainittu vaihtovuoden olevan eräänlainen "toinen elämä". Siispä nimeksi muotoutui The second life in Chester. Kuvat tässä postauksessa ovat fuksivuodestani Jyväskylässä. Yksi elämäni parhaista vuosista on takana ja varmasti yhtä huikea vuosi edessäpäin!
Fuksiaiset
Starting point
Vaihtoon lähteminen on ollut mun unelmissa jo yläkoulusta lähtien. Lukiossa himoitsin lähtemistä todenteolla, mutta äiti toppuutteli suuria haaveitani ja suositteli lähtemistä vasta sitten, kun pääsen jatko-opiskelemaan. Ja niinkuin monessa muussakin asiassa; äiti oli jälleen oikeassa. Olisin todennäköisesti ollut vielä liian nuori ja valmistautumaton lähtemään siinä iässä.
Vappu ja huipputytöt!
Kesällä 2015 sain kuitenkin kuulla päässeeni opiskelemaan Jyväskylään luokanopettajaksi ja yksi unelmistani oli siis toteutunut. Kuullessani opiskelupaikastani muistan myös kertoneeni, kuinka pääsisin nyt vaihtoon! Toinenkin haaveeni toteutuisi!
Viime keväänä aukesi haku Erasmus+-vaihtokohteisiin. Iso-Britannia oli mulla melko selkeä valinta vaihtokohteeksi. Opiskelen Jyväskylässä Juliet-ohjelmassa, mikä tarkoittaa, että opiskelen suuren osan opinnoistani englannin kielellä ja saan siitä samalla sivuaineen. Aikomuksissani on myös jatkaa englannin kielen opintoja pidemmälle, joten vaihto Iso-Britanniaan, viimeisen päälle englanninkieliseen maahan, tuntui todella luontevalta vaihtoehdolta. Lisäksi Iso-Britannia kohteena kiinnostaa mua tosi paljon! Olin ensin melko epävarma siitä, mihin yliopistoon haen. Chester oli kyllä alusta alkaen yksi vaihtoehdoistani, mutta lisäksi harkitsin Dublinin ja Manchesterin yliopistoja. Chester päätyi kuitenkin ykkösvaihtoehdokseni juteltuani OKL:n kansainvälistenasioiden yhdyshenkilön kanssa. Hän kertoi, että Chester on ainoa yliopisto, joka hakee suoraan vain kokonaisen vuoden opiskelevia vaihtareita. Ja koska haluan olla kokonaisen vuoden, oli päätös melko helppo. Usea ihminen on kysellyt multa, miksi haluan olla kokonaisen vuoden enkä vain puolta vuotta. Vastaus on: Haluan kokea niin paljon kuin mahdollista, kerta kauan odottamani haave on toteutumassa.
Juliet-kotiryhmä
Applying
Itse hakeminen sinänsä ei ollut vaikeaa, mutta minut tuntien, asiasta voidaan saada todella vaikea, monimutkainen ja stressaava. Tällä kertaa myös teknologia halusi olla mukana tuottamassa päänvaivaa. Näin omaan hakemukseeni melko paljon vaivaa, sillä ymmärsin, että ensisijaisina hakijoina ovat ne, kenellä on enemmän opintopisteitä. Itse olin vasta aloittanut opinnot noin puoli vuotta sitten, joten niitä ei ollut turhan paljoa kertynyt. Hakemukseen piti kirjoittaa perusteluita sekä alustavat opintosuunnitelmat kohdeyliopiston kurssivalikoimista. Alustavat opintosuunnitelmat ne vasta tuottivatkin päänvaivaa, sillä esimerkiksi Chesterin yliopiston sivuilta ei löytynyt juuri mitään. No sain kuitenkin kurssittua kokoon jonkinlaisen sekamelskan kaikkea, mitä voisin opiskella kohteessa. Juuri kun olin klikannut "Send my application"- nappulaa, niin teknologia päätti puuttua peliin. En tarkalleen muista, mitä kone herjasi, mutta hakemusta ei voitu kuitenkaan lähettää ja asiaan pitäisi palata myöhemmin uudestaan. EI VOI OLLA TODELLISTA. Muutaman (lue: kymmenen) tuskallisen hakemuksen alusta täyttämisen ja tarkistamisen jälkeen hakemukseni lähti noin pari päivää ennen hakudeadlinea. HUH.
Odotettu sähköposti!
Accepted
Sitten alkoi pitkä odottelu. Ehkä noin kuukautta myöhemmin sain kuitenkin sähköpostin, että minut on nimetty Chesteriin vaihtoon! Olin aivan innoissani ja pompin ympäri asuntoani. Laitoin kavereille, perheelle ja kotiryhmälleni viestiä, kuinka viettäisin ensi vuoden Chesterissä. Mun unelma oli niiiiin käymässä toteen. Olin jollain tapaa valmistautunut pettymykseen, sillä kakkosvuoden opiskelijat eivät välttämättä ole ensisijaisia. Lisäksi Iso-Britannia on kohteena melko suosittu ja sinne on paljon hakijoita. Mutta onnekseni just mä pääsin! Jos en olisi tänä vuonna tullut nimetyksi, olisin hakenut ensi vuonna uudestaan. Kaiken lisäksi mun Juliet-kotiryhmästä myös kolme muuta oli päässyt kukin omiin hakukohteisiinsa!
Talvipäivät Rovaniemellä
Tuosta uutisesta oonkin sitten alkanut ikuisuudelta tuntuvat asioiden järjestely ja loppua ei näy. Kerron seuraavissa postauksessa lisää kielikokeesta, Chesterin yliopistoon hakemisesta, Learning Agreementin tekemisestä ja asunnon hausta kohteessa sekä muista järjestelyistä. Koko mun kesä on lähinnä pyörinyt ABC:lla työskennellessä (lue: reissubudjettia kerryttäessä) ja erilaisia järjestelyitä tehdessä. Olen melko kova stressaamaan asioista, joten kesä ei ole ollut mitenkään super-rento, mutta kaikki on todellakin sen arvoista, kun pääsee kerta toteuttamaan unelmiaan! ;)
Vappu ja huipputytöt!
Tästä postauksesta tulikin vähän pidempi, kuin mitä olin ajatellut, mutta ei anneta sen häiritä! Tuntuu, että ois ihan hirveästi kaikkea kirjoitettavaa, mutta liian vähän aikaa... No mutta yksi postaus kerrallaan! PS. TJ 40! Milla
