Living my dream

Amazing. Sen verran mulla on tässä vaiheessa sanottavaa. Hirveästi on tapahtunut näiden päivien aikana. En aio edes yrittää kertoa kaikkea, vaan antaa sellaisen pienen pinta raapaisun siitä, mitä mulle nyt kuuluu.

Arrival

Saavuin siis Manchesterin lentokentälle 24.9 lauantaina joskus puoli kymmenen aikoihin aamulla. Chesterin yliopisto tarjosi kyseiselle päivälle "lentokentältä haku-palvelun" (aika karkea suomennos...), joten mua oltiinkin jo vastassa ensimmäisellä ovella Chester-kyltin kanssa. En ollut ennen lentänyt yksin, joten kaikki järjestelyt jännittivät mua jonkun verran, mutta kaikki meni kuitenkin tosi hyvin! "Oppaamme" ohjasi meidät kohtaamispaikalle, jossa olisi myös muita vaihtareita ja kansainvälisiä opiskelijoita. Odottelisimme siellä muutaman tunnin, jotta kaikki aamupäivän lennoilla tulevat ehtisivät samaan bussiin meidän muiden kanssa. Kohtaamispaikalla aloimmekin heti tutustua toisiimme. Se oli tosi jännää ja murehdin aivan turhaan sitä ettenkö saisi kavereita täältä. Kaikki on ollut nimittäin tosi mukavia ja juttua on riittänyt!

Bussimatka Chesteriin kesti ehkä noin puolisen tuntia, joten ei ollenkaan paha! Bussimatka itsessään oli melko pelottava, sillä liikenne kulkee täällä tavallaan "väärään" suuntaan... Suurin osa meistä opiskelijoista päivitteli asiaa melko kauhuissaan, sillä välillä tuntui, että me törmätään vastaantulevaan autoon. Myös ratti on brittiläisissä autoissa niin sanotusti "väärällä" puolella, mikä on sekä huvittavaa että hirvittävää. Ympäristö muuten on melko samanlaista kuin Suomessakin. 

Keys

Perillä kohteessa menimme ensimmäisenä hakemaan asuntomme avaimia. En ole aivan varma oliko toimisto, josta avaimia haimme, varautunut noin bussilliseen opiskelijoita, sillä tilanne oli melko kaoottinen... :D He nimittäin pyysivät meiltä passia tai jonkinlaista henkilötodistusta ja kun sitten annoin omani niin minulle tuotiin erään norjalaisen paperit ja kysyttiin, että oletko sinä tässä. Olin hieman hämmentynyt; "Ei tuo en ole minä"... Hetken päästä sama herra tuli uudestaan ja kysyi; "Oletko varma, ettet se ole sinä?" Toistin hieman huvittuneena ja järkyttyneenä; "Olen kyllä aika varma"... :D Lopulta sain omani, mutta naureskelimme muiden opiskelijoiden kanssa kyseiselle tilanteelle kauan. 

Accommodation

Asunto tai oma huoneeni oli melko positiviinen yllätys, sillä olin varautunut pahempaan! Asun yhdessä kolmen brittiäisen opiskelijatytön ja yhden ranskalaisen vaihtaritytön kanssa samassa "solussa". Minulla on siis oma huone, mutta jaan keittiön, vessan, kylppärin jne. muiden kanssa. Ensin olin hieman jännittynyt, siitä, millaisia tyyppejä kanssaeläjäni olisivat, mutta onneksi kaikki olivat tosi mukavia ja samoilla linjoilla yhteisistä asioista. Ainakin toistaiseksi. Minun solussa asuu siis neljä muuta mun kanssa, mutta koko tässä rakennuksessa elelee omien tietojeni mukaan noin 30 henkeä. Talomme sijaitsee kampusalueella, joten mulla on matkaa pääkampukselle vain pari minuutia, joten ei paha ollenkaan! Keskustaankin kävelee 10 minuutissa! Talot täällä näyttää aivan joltain "Harry Potter"- taloilta, tiiliseinineen ja torneineen. Muutenkin koko kaupunki on aivan superkaunis ja kampusalue todella viihtyisä.

Language

Kaikkien edellä mainittujen, jännittyneisyyttä aiheuttavien, asioiden lisäksi jännitin hieman englannin kieltä. Olin tehnyt kyllä kaiken maailman testit ja opiskelenkin Suomessa osittain englannin kielellä, mutta onhan se nyt ihan eri asia käyttää englantia koko ajan niin normipäivinä kavereiden kanssa kuin opiskeluissakin. Mutta kuten melkein kaikki edeltävätkin asiat; myös tämä on mennyt hyvin. Koen, että ymmärrän tosi helposti muiden puheen ja asioiden hoitaminen enkuksi ei ole ollenkaan vaikeaa. Välillä pitkän päivän jälkeen on toki tuntunut, että kieli menee solmuun ja ääntäminen kuulostaa paljon kauheammalta kuin sen pitäisi, mutta uskon, että se johtuu vain siitä, etten ole tottunut käyttämään englantia niin paljon. Olen saanut myös todella monelta palautetta siitä, että puhun todella hyvin, eikä uskoisi, että englanti ei olisi mun äidinkieli! Tuollaiset kommentit on tosi kivoja kuulla, sillä niistä saa lisää itseluottamusta kielenkäyttöön. PS. Brittiläinen aksentti on todella tarttuva ;)

The only one

Näin BTW kommenttina voisin vielä sanoa, että en ole tavannut yhtäkään suomalaista, ainakaan toistaiseksi. Lisäksi, kun kerron olevani Suomesta, ihmisten reaktio on aivan; WAU OIKEASTI! ja sen jälkeen he kertovat, että olen ensimmäinen suomalainen kenet he ovat elämässään kohdanneet ja kuinka Suomi on jotenkin niin mysteerinen maa, josta he eivät tiedä paljoa (verrattuna esim. Ruotsiin). Tämän jälkeen he haluavat kuulla, kun puhun Suomea, joten pölisen siis itsekseni jotain suomeksi, ja he kuuntelevat suu auki ja kehuvat, kuinka hassulta, mutta kauniilta se kuulostaa. Minusta se on jotenkin huvittavaa, kuinka eksoottinen maa Suomi onkaan heidän mielestään! :D Mutta ehkä mä vielä törmään toiseen suomalaiseen jokin päivä! 

All in all I'm doing great! 

Milla